lauantai 5. syyskuuta 2015

Saapas maassa

Muutin Italiaan. Päivieni ratoksi alan taas kirjoittamaan blogia.

Ihan ensimmäiseksi lähtötilanne:

Kuka: Aliisa 19v 

Missä: Genova, suuri satamakaupunki pohjoisessa Italiassa Ligurian maakunnassa. 

Kauanko: Noin vuosi. 

Seikkailuseura ja matkan alkuperäinen syy: Poikaystävän vaihtovuosi paikallisessa yliopistossa.

Kielitaito: Selviän avun kysymisestä ja kahvilassa tilaamisesta. 

Asumistilanne: Huone asunnosta jossa meidän lisäksi ainakin hauska laulava intialainen nuorimies sekä kaksi muuta nuorta intialaismiestä. Tekevät väitöskirjaa jostain tietokonetieteestä. Lisäksi ranskalainen nuorimies ja viitteitä Justine nimisestä naispuolisesta olennosta. Ei ole näkynyt. 

Henkilökohtainen suunnitelma: Opiskella italiaa yksityisessä kielikoulussa. (Asian hoito kesken, paikallisen asiainhoitomentaliteetin mukaan tulee olemaan vielä tovin...) Saada töitä. En tiedä. Saa nähdä. Opiskella jotain vähän? 

Henkinen kehitystoive: Päästä pois kurjasta tavasta kehittää itseään eksponentiaalisella tehokkuudella ja ennaltaehkäistä oravanpyörään kapsahtamista. 



Saavuttiin Italiaan keskiviikkona. Lennettiin Riian kautta Milanoon. Milanosta tultiin junalla Genovaan. Junassa pulska nuori nainen auttoi mua nostamaan mun 30kiloiset matkatavarat ylös hyllyille. Ja tuijotti. Vilkuili. Silmäili salaa kun luuli että en nähnyt. Vaivaannuin.

Ekana iltana Genovassa yritettiin tuloksetta etsiä kauppaa. Ei löytynyt, joten mentiin syömään pizzaa ihan tähän kämpän viereen. Omistajamamma kysyi että ollaanko espanjalaisia. Noooo, siamo finlandesi! Ja sitten tuli kielimuuri koska mamma ei puhunut englantia enkä minä sen enempää italiaa. Parlo francese? No en puhu ranskaa. Vaivaannuin.

Seuraavana pyyhkeen ja villatakkien alla nukutun yön jälkeen pitikin sitten päästä Ikeaan. Yritys kesti 6 tuntia koska etsittiin ikeabussia jolle kymmenet paikalliset yrittivät neuvoa meitä, mutta mitä ei sitten ilmeisesti ollutkaan olemassa. Aamulla myös ruokakaupassa ostin sämpylöitä italiaksi: Quattro panini, grazie. Ja sitten se kysyi että tuleeko muuta ja vastasin kauniisti Sí koska hetken luulin että kysyttiin että oliko siinä kaikki. Vaivaannuin.

Ja vaivaannuin myös seuraavana päivänä kun yritin tuhannen nälkäisenä tilata kahvilassa Vegetable pie, mutta myyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Sönkötin italiaksi jotain kolmioleivästä ja sain kahden hiekanvaalean höttöleivän väliin puristeetun epämääräisen läjän kinkkua ja juustoa.

Tänään vaivaannuin koska hassunhauska laulava intialainen piti keittiössä pitkän ja railakkaan hindinkielisen laulumaratoonin valmistaessaan curryriisiään. Ja kaiken kukkuraksi tuli siihen julkiseen olohuoneeseen sosialisoimaan mun kanssa! Ja sitten vielä huvittui siitä että "you seem so shy, it's so finnish!" Kiemurtelin ja hymyilin kun mikäkin saapas ja muistaakseni en vastannut mitään muuta kuin heehegheehgejrefnjwedf meh ehe h.

Olen siis luontainen vaivaantuja. Vaivaannun välillä kaikkein läheisimpienkin seurassa. Ehkä Italia osaa opettaa mulle jotain antivaivaantumisesta.

Ciao! (awkwardisti italialaista spontaaniutta matkivalla äänensävyllä)

Ei kommentteja: