lauantai 29. marraskuuta 2014

Onko sullakin periaate?


Tää on hyvän mielen kirjotus, ei mitään "en ymmärrä en vaan ymmärrä" - julistusta. Yritän (niin vaikeaa kuin se tässä asiassa onkin) olla objektiivinen ja paasaamatta siitä että jotkut Ei Tahdo. 
Yritän vaan jotenkin päästä jyvälle että mikä tässä homoavioliittolain säätämisessä on kansan keskuudessa se perimmäinen ongelma ja ristiriita. Tulin siihen tulokseen että tässä on nyt vastakkain arvojärjestyskysymys. Kumpi on tärkeämpi arvo; periaate vai tasa-arvo. 
Lain vastustajilla on periaate. Avioliitto on perinne, miehen ja naisen välinen juttu, lapsi tarvitsee isän ja äidin. Kristinusko. Raamattu. Biologia ja homouden luonnottomuus. Jokaisella vastustajalla on varmasti oma periaatteensa jonka takana seisoo.       
        Ihan näin sivuhuomautuksena paasaan kuitenkin vähän: Jos sulla on se periaate niin oo valmis perustelemaan se. "nokun ei voi" -perustelut on jo nähty. Jos aiot aktiivisesti tuoda esille omaa periaatettasi, oli aihe mikä tahansa, niin tiedä minkä takana seisot. Vastaa kysymyksiin, keskustele rakentavasti omilla kannoillasi äläkä vain linkittele muiden blogikirjoituksia. Se ei auta ketään ymmärtämään, pikemminkin lietsoo yksipuoleisiin väittelyihin ja servausyrityksiin. 

Mutta vaikka periaate onkin yksilötasolla kunnioitettavaa, niin tullaan joka tapauksessa sellasen dilemman eteen että pitää valita. Mun periaate vai tasa-arvo? Joillekin tasa-arvo on periaate. Toisille tasa-arvo on itseisarvo. 
       Oon kuullut sanottavan että tämän hetkinen järjestelmä on jo tasa-arvoinen. Pelkkä homouden tunnustaminen ja suvaitseminen maailmassa ei tarkoita tasa-arvoa, ainakaan jos se ei näy jossain niin konkreettisessa kun lait. Jos avioliitto on lakiasia, niin ollaan kyllä todella kaukana tasa-arvosta jos laki ei turvaa kaikkien oikeuksia. 

Oon viime viikolla kuullut monen ihmisen sanovan "miksi kukaan haluaa seistä rakkauden tiellä. Miksi kukaan haluaa estää tätä lakia, jos se tekee tuhannet ihmiset onnelliseksi?" 
Eiei, kuka muka nyt oikeesti haluaa estää toista olemasta onnellinen? Ei oo varmaan Räsäsen eikä kenenkään muunkaan pyrkimys. Ei tässä mitään lälläslää voitonriemua tavoitella, vaan ymmärrystä, rakkautta ja ihmisoikeuksia.

Niin kunnioitettavaa kuin periaate onkin, niin jos se estää maailmaa muuttumasta rakastavammaksi (lue: paremmaksi) paikaksi elää, niin pitäiskö ehkä olla valmis luopumaan omasta henkilökohtaisesta periaatteesta sen takia? Ei se tarkota että just Sun pitää solmia homoavioliitto, eikä se tarkota edes että Sun pitäis alkaa ymmärtämään jotain jota vastaan oot taistellu. Tää on kuitenki vaan mun arvojärjestysehdotus. Mulle tasa-arvo tulee ykkösenä, ja sitten vasta henkilökohtaiset periaatteet. Jotkut taas haluaa pitää kiinni periaatteistaan ja avioliiton perinteisistä merkityksistä yms. Mutta kohdataan se tosiasia että maailma on muuttunut paljon niistä ajoista kun avioliiton käsite on alkujaan määritelty. Maailman muuttminen on kiihtyvää ja viimesessä kahdessakymmenessä vuodessa se on muuttunut enemmän kun edeltävänä satana vuotena yhteensä. 
Muutos on maailman eteenpäinliikuttaja, ja sitä vastaan ei voi taistella. Muutoksen vastustaminen on ku yrittäis kerätä syksylla puusta pudonneita lehtiä takaisin oksille. "No kun ei vaan voi."

Ei kommentteja: