tiistai 24. kesäkuuta 2014

Pride ja usko ihmisoikeuksiin

Harmittaa että tiedän laeista, politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista hävettävän vähän. Oon some-aktiivinen katunuori jne. mutta en tiedä mitä mä siellätäällä teen kun ei informaatio tartu. Haluun kuitenkin Helsinki Pride -viikon kunniaksi pysähtyä hetkeksi pohtimaan omista lähtökohdistani seksuaalivähemmistöjen asiaa. En siis voi oikein ottaa kantaa kenenkään sanomisiin tai tekemisiin kun en tiedä niistä, kunhan pohdin niillä työkaluilla mitä mulla on. 

Mutta ilmeisesti jossain piilee edelleen ongelma siinä että mm. Suomi ei ole vieläkään suonut kaikille samoja oikeuksia saada satuhäät kirkossa ja elää lailla turvattua ja idyllistä elämää - sukupuoleen katsomatta. 
Joku voisi sanoa että kirkkohäät perustuu siihen konseptiin että mennään sen uskonnollisen kaavan alaisena naimisiin, kunnioittaen Jeesusta ynnä muuta ynnä muuta, ja koska ei raamatun mukaan ole suvaittavaa olla homoseksuaali niin kyseinen vähemmistö täten jääköön kirkon ulkopuolelle menemään naimisiin. Otetaanpa silmä käteen ja katsotaan: kuinka usein nykyään kirkkohäät edes perustuu nimenomaa sille uskonnolliselle aspektille? Se perustuu enemmänkin tapaan ja perinteeseen. Ennen kirkko oli suurempi ja dominoivampi osa ihmisten  elämää, ja sen vaikutus mm. naimisiinmenon kannalta on jäänyt elämään tapana ja toimintamallina, ei niinkään hengellisenä vaikuttimena, vaikka niitäkin ihmisiä löytyy jotka haluaa mennä nimenomaa kirkossa naimisiin koska kokee olevansa enemmän Jumalan silmän alla tai jotain.
En aio nyt viittailla raamattuun - en osaa. Mutta mun mielestä on mieletöntä yhdistää kysymys homojen oikeuksista mitenkään mihinkään uskontoon. Tai vielä evätä samat oikeudet kun mitä heteropareilla on, pohjaten uskonnollisiin argumentteihin, syihin tai periaatteisiin. Tottakai uskonnot tuo mukanaan tapoja ja normeja, mutta eikö riitä että ne tavat ja normit elää ruokapöydässä ja rukousmatoilla. On väärin että ne on yhteiskunnan rakenteissa sortamassa periaatetta jonka puolesta loppujen lopuksi kaikki uskonnot hengittää. Sen että kaikilla olis hyvä olla. Maailma muuttuu, ja nyt se on ainakin katukuvassa muuttunut siihen pisteeseen että Eva ja Adam voi ihan yhtä hyvin olla Eva ja Eva tai Adam ja Adam, tai pelkkä Eva tai pelkkä Adam. Me eletään ihmisinä tässä maailmassa ja pikkuhiljaa ollaan varmaan päästy jonkin sortin yhteisymmärrykseen siitä että homous ei ole sairaus, otetaan nyt se seuraava askel ja todetaan että se on tasavertainen ominaisuus muiden joukossa - niinkun pisamat tai synnynnäinen matemaattinen lahjakkuus.
Tää meidän ihmisrotu on kuulu evoluutiosta ja kyvystä sopeutua, en väitä evoluution olevan totuus, mutta jotenkin me ollaan selviydytty todistettavasti tuhansia vuosia tällä planeetalla. Oli rutto ja sodat, luultiin että maapallo on litteä tai että naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä. Mutta mustat vapautettiin orjuudesta ja naiset sai äänioikeuden ja holokaustistakin selvittiin. Homojen oikeuksien ei pitäis olla konsti eikä mikään. Enhän mä tässä pyydä mitään biologisia ominaisuuksia kenellekkään, vaan muutamaa muutosta tietokantaan siinä että kenellä tahansa meistä voisi olla täysi vapaus kokea voivansa rakastua ja rakentaa turvallista ja tasavertaista tulevaisuutta sukupuoliin katsomatta. Amen.


Ei kommentteja: