maanantai 21. huhtikuuta 2014

t. person with no age

Viikon vieras on ikä. Se numero mikä leimaa meidät tietylle elämänasteelle, ehkä arvottaakin jollain tapaa. 
Nuoruus on ihanne, ja sitä pidetään ihan arvona itsessään. Toisaalta vanhuus ja sen tuoma elämänviisaus on joissakin kulttuureissa, ei kyllä täällä meillä länsimaissa niinkään, arvostettua.
 
Ikä on tietenkin enemmän kuin ne kynttilät kakussa tai uurteet kasvoissa. Sehän kertoo kuinka kauan olet ollut täällä itsenäsi. Sen perusteella voidaan aika karkeesti arvioida mitä ja kuinka paljon ihminen on kokenut - ja tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa -  arvottaa ihmistä iän ja saavutusten suhteen perusteella. Ihminen joka on kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä opiskellut ammattiin, nähnyt maailmaa, ostanut talon ja perustanut perheen on taatusti yhteiskunnan silmissä parempi ihminen kuin joku joka on siinä ajassa tehnyt vain yhden edellämainituista. Voidaanko tästä raa'asti mennä johtopäätökseen että nykyihmistä ei arvotetakaan pelkän iän perusteella- vaan iän ja suorituksien suhteen perusteella?

Mulla itelläni on paljon tuttuja ja ihan ystäviksikin kutsuttavia ihmisiä ympärillä, joiden ikä vaihtelee täältä täysi-ikäisyyden rajamailta myöhäiseen eläkeikään saakka.  Harvoin sitä kuitenkaan pohtii miten eri tavalla toinen näkee maailmaa. Kun melkeen jokainen ihmissuhdesolmu on jo kerran solmittu ja aukaistu ja tuntee itsensä ja omat oikkunsa läpikotaisin. Tuleeko sillon enää mitään uutta vai nautitaanko vaan siitä miksi ollaan tultu? 
Eihän ihminen ole mikään valmistuttavissa oleva tuotos, vaan se kasvu jatkuu jollain tapaa koko ajan. Ihmisyyttä, vanhenemista ja tätä "elämän kasvua" ei pitäisi nähdä minään temppuratana missä suoritetaan rasteja ja sitten jälkikäteen arvioidaan että menikö huti vai osuiko oikeaan. Jokainen hyppy ja askel on vienyt uuteen suuntaan, eikä tekoja voida luokitella virheiksi jotka olisi mieluummin jättänyt tekemättä. 

Kuinka paljon nykyään yleensä ihmisten iälle voidaan antaa painoarvoa esim. ihmissuhteissa? Onko ikäerolla väliä niin romanttisissa- kuin ystävyyssuhteissakin? Onks se yksilökysymys joka riippuu siitä kuinka "kypsä" nuorempi osapuoli on tai toisinpäin? 
Kyllähän se nyt tässä maailmassa on kautta aikojen nähty että ikäerolla ei biologisesti kahden yksilön minkä tahansalaisen suhteen kannalta ole mitään merkitystä.
Mua on pitkään askarruttanut tää kysymys iästä ja sen painosrvosta. hmm. 

Vai oonko mä vaan pikkukaupungin kasvatti ja mitään ongelmaa ei todellisuudessa ole?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oon samaa mieltä. Ja se, että joidenkin parisuhteita ja ystävyyttä katotaan kieroon ikäeron perusteella on musta surullista. Koska ikä on vaan numero.
Tottakai raja jossain mene ku puhutaan alaikäisestä, mutta parisuhteessa ja ystävyys suhteessa eriasia.