perjantai 30. joulukuuta 2011

se joka pukee lokitkin sukelluspukuun




nyt ei irtoo mitään tekstiä koska käyn aivan totaallisen hitaalla ja tuntuu et oisin vetäny kamaa tai tekisin muuten vaan jotain rauhallista kuolemaa...


tiistai 27. joulukuuta 2011

brighton loves jungle

  wii elämä on kivaa
  mun kynnet on pitkät
  skins alkaa kohta
  mul on uusii vaatteita
  ja kiva korvis
  mun huone on siisti
  en pode huonoa mieltä jouluruuan syömisestä
  mikään ei stressaa/paina/vaivaa
  joulun jälkee pääsee tanssii funkalle kaks kertaa viikossa
  ulkona tuulee




   unelmien täyttymys vois viel olla 7 kirjaa lisää harry potterii... tai jotain taustatieteoo siitä
   mut ah nyt tassuttelen alakertaan kattomaan skinssiä joulukuusen loisteessa ♥

maanantai 26. joulukuuta 2011

en usko jumalaan jos jumala ei usko minuun








r a k a s t a n  lomaa
saa nukkuu millon haluu
voi ottaa pitkin päivää päikkäreitä ja valvoo yöllä lukemassa tai valvoa vaan ja vaikka kuunnella myrskyn ääniä..
tuntuu et koulun alkamiseen on niin käsittämättömän pitkä aika ja siinä välissä ehtii tapahtua vaikka mitä

oon melko itsekäs sielu, mutta voinko silti olla myös sympaattinen?

muutamia juttuja mitä mul on jääny mieleen pyörimään :
uusimman harry potter leffan loppupuolella kun harry kysyy ''onko tämä kaikki totta, vai tapahtuuko se vain pääni sisällä?'' niin dumbledore vastaa jotain näin ''totta kai tämä kaikki tapahtuu pääsi sisällä, mutta miksei se silloin olisi totta?''
nii in oon miettiny tota kysymystä siitä asti kun aloin noita näsäviisaita elämänfilosofioita miettimään..

ja olemassaolo tarkottaa mulle oikeastaan periaatteessa sitä että joku tietää tai ajattelee sitä asiaa. eli esim mielikuvitusolennot ja ystävät on olemassa, eikö riitä että ne olee siellä mielikuvituksessa ja kulkee jossain ihmisen aivosähkön mukana..
ollakseen olemassa, tarviiko jonkun muun nähdä ne?
täällä maailmassa on paljon muutakin mitä kukaan ei oikeestaan tiedä miltä se näyttää, tuntuu tai kuulostaa mutta silti se on olemassa ja siihen uskotaan. (niiku kaikki fyysikantunneilla oppimamme voimien vuorovaikutus ja muut käsittämättömät voimat)

ja toinen juttu mitä oon miettiny tässä, on se että sokeiden ihmisten maailmalla ei oo samalla tavalla rajaa kun muiden maailmalla.
niiden, jotka on ollu aina sokeita, eikä tiedä miltä näkeminen tuntuu
niillä ei vaan yksinkertasesti oo sitä aistia, ne ei nää taivaanrantaa eikä mitään rajoja ja avaruutta
ne voi vaan kulkee huoneesta toiseen ja mennä maailman ääriin ja odottaa et tulee vastaan jonkinlainen este.
on jotenki NIIN vaikee kuvitella millanen on ihmisen ajatustenjuoksu, jos se ei tiedä miltä asiat näyttää. kai se vois kuvitella asiat jonkinnäkösiks tunnustelemisen perusteella, mut tarviiko sen ja osaako se kehittää kuvia mielessään?

en vaan koskaan voi saada tietää tarpeeks :D

lauantai 24. joulukuuta 2011

I buried my horses under your house

tuntuu et mun nuoruus on ohi koska mun päässä ei enää lennä valtavia määriä sellasia ajatuksia jotka on pakko päästä kirjottaa tänne ja kritisoimaan ja kysymään ja ihmettelemään...

nytki mun tekis mieli sanoo ihan sikana kaikkee mut en jotenki osaa pukea sanoiksi kaikkia tälläsia tunteita...

(nyt ei oo tarjolla muita kuvia ku mun naamakuvia täydentämässä tekstin kappalejakoa)


oon kai sellanen ihminen et mun on vaan pakko taivastella kaikkea ja tehä pikkujutuista isoja ja analysoida ja miettii kaiken tarkotusta ja merkitystä, selittää kaikkee itelleni ja muille ja ettiä yhteyksiä ja tarkotuksia. nytkin tekis ehkä mieli heittää tähän joku tekotaiteellinen paska jostain mun huoneen seinällä roikkuvasta elementistä, mut en uskalla. MUTTA toisaalta se etten uskalla tarkottaa sitä ettei mulla oo tarpeeks suurta tarvetta kertoo mitään.

katon mun valtavalle seinälle ripustettuja tavaroita ja mietin gilpert grape elokuvaa minkä just taas katoin varmaa kuudennenkymmenennen kerran..


must on lähiaikoina tuntunu siltä et oon idiootti joka kertoo tosi paljon kaikkee turhaa paskaa ja kaikkien tekee mieli kaivaa kiinnostuskiikarit esiin
myönnän et mua ottaa ihan vitusti päähän se et joku pääs mun facebookiin ja samalla formspringiin ja teki pahojaan siellä. ja myönnän myös et otan aina tosi itteeni jos mulle sanotaan jotain pahaa livenä tai ihan netissäkin.
ja oon mielestäni tosi lyhytvihanen ja anteeksiantavainen ihminen mut huomaan et mua vaivaa vielä kuukausien tai viikkojen päästäki joidenki sanomiset tai ilkeet kommentit tai joku vittuileva heitto kaverilta tai joku naljailu. ja asiaa ei yhtään auta et mulle sanoo ettei tarvi ottaa heti itteensä

mun veli on _aina_ sanonu et pääsen kaikesta liian helpolla ja eräänä päivänä ymmärsin sen. jotkut on saattanu huomata ja niitä ärsyttää että saan aina tahdon läpi tai saan haluamani asiat näkemällä vähemmän vaivaa.
ja oikeestaan kun mietin niin ei tuu mitään tilannetta mieleen tässä lähiaikoina etten ois saanu tahtooni läpi. koska jos oikeesti oon halunnu jotain mitä en saa, niin mul kestää aivan tavattoman kauan päästä siitä yli. siis parhaimmillaan ihan kuukausia, ja kyse saattaa siis olla vaan tyyliin jostain todistuksen kurssinumerosta..


kaipaan jotain, ehkä jotakuta.
oon tällä hetkellä jotenki niin uppoutunu kaikkeen pinnalliseen numeroiden, hyvien bileiden, hienojen vaatteiden ja kauneuden tavottelemiseen et oon vähän hukassa.
unelmoin liikaa suosiosta ja hyvältä näyttämisestä hienoissa farkuissa. (kuulostaa kliseiseltä, tiedän mut) ennen unelmoin siitä et matkustan koko talven ja ei tarvis käydä koulussa ja pääsis lontooseen ja mul ois oma kettu ja ihana poikaystävä puolipitkine hiuksineen ja elämä ois ihanaa.
tarviin mun elämään ehkä uutta sisältöä et muistan taas kuka oon
tai sit tää ei ookkaa hetkellistä ja oon muuttunu enkä enää haaveile sellasista jutuista.

en haluu olla kohta se tyttö joka riisuu seiniltä kaikki kivat sulat ja kuvat ja laittaa tilalle jonku mälsän pentikin maalaistaulun ja pitää lifestyle blogia jossa on kuvia ruuanlaitosta ja omasta huoneesta ja uusimmista vaatteista ja joku kiva kynsipostaus
ehkei mun kannata yrittää väkisin olla taas se kuka luulin olevani

jotain oikeesti puuttuu.



tulipas tätä tekstiä nyt taas...

oisin voinu kirjottaa tän kaiken yhtä hyvin mun omaan päiväkirjaan
mut sit kukaan ei koskaan lukis sitä
mäki kaipaan huomiota, sellasta et tiedän et joku tietää ja joku luki ja nyt se tietää



entä jos kaipaan jotain mitä ei oo olemassa?
mut tuleeko siitä sitten olemassaoleva jos kerran kaipaan sitä?

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

ruotsiinhelsinkiinpariisiinlontooseenmarokkoon

minne vaan nyt...

AH kokeet ohi ja PERUSKOULUN FYSIIKKA OHI

kohta on joulu ja nyt saa vaan ottaa rennosti seuraavat 3 viikkoa ♥



perjantai 2. joulukuuta 2011