keskiviikko 26. lokakuuta 2011

hän kuljeksii tyynenä kuin villapaita

     Ole vain enkelin muotoinen ole, ole
        ole, ole kirkuva
     hatullinen unetonta yötä,
      joka pukee lokitkin sukelluspukuun
        ole, ole laiska järki ja tule vuoteeseen
         ole se
     joka pystyy painajaiseen
          ja voittaa halun
                             terveisin lauri otonkoski runokokoelmasta musta oli valkoinen


 
En osaa enää kirjottaa mun henkilökohtaisista asioista tänne, en yhtään. en osaa kirjottaa tänne     myöskään mistään muusta. En kai koskaan kirjottanu tänne sellasta että mitä mulle tänään tapahtui? en kuitenkaan pystyis kirjottamaan sitäkään... en osaa kirjottaa enää mun suuria filosofisia aatteita tai mitään muutakaan mietiskelevää.


  
aina jos on fiilikset liian kauan korkeella, niin huomaamatta yhtenä päivänä herääkin ja armottoman päänsäryn ja "mitä vittua eilen tapahtu" fiiliksen rinnalla tajuu et mikään ei nyt sujukkaan.
  kaikki epämiellyttävät ajatukset ja epäilyt, harhaluulot, ahdistus ja stressi vaan hiipii ja kietoutuu hiljalleen sisäelimien ympärille saaden aikaan vaan sellasen tunteen ettei tiedä miten päin olisi.
  Tekee mieli vaan olla silleen -ihan sama haluun olla YKSIN en kaipaa ketään- mut silti sitä vaan tuijottaa puhelinta ja tietokonetta, jospa sieltä tulis yhteydenottoa, tai joku kysyis että hei mitä sulle kuuluu! miksikäs et ollut koulussa? ja vois vaan marista kaiken pois.

kaipaan mun facebookin juttukaveria paikalle. parikymppinen nigerialainen jalkapallouransa takia filippiineille muuttanut james, jolla on oikeesti älyttömän fiksuja juttuja.




aiheesta kolmanteen, eräänä kauniina lauantaiaamuna, kun istuin autossa niin kuulin radiolähetyksen aiheesta avioliitto. siinä kerrottiin että jonkun tutkimuksen mukaan ne liitot mitkä on solmittu perustana pelkästään rakkaus, sortuu herkimmin.
   sen jälkeen mietin aina että ehkä munkin pitäis päätyä naimisiin jonkun pelkästään kivan miehen kanssa. sellasen joka on ihan mukava ystävä. vaikka sisimmässäni tuntisin että rakastan jotain toista ja mun sydän kuuluu jollekkin muulle, niin olisin vaan naimisissa muun kanssa. sen kanssa kenen kanssa on hyvä saada ja kasvattaa lapsia, hoitaa taloutta ja tulla toimeen.
en usko että rakkaus koskaan kuolee, niin kauan kun muisto elää.



    Olen nähnyt tarpeeksi elokuvia, valokuvia
   lukenut kylliksi runoja, kirjoja
   tajutakseni:
  tämä hetki on kaunis
      nyt


ps tätä on hyvä kuunnella junassa, sopii tunnelmaan.


joku ruotona ruohikolla, joku kai jossain kylläinen

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

itkeminen sattuu.

alluluuu kirjoitti...

niin tekee

Anonyymi kirjoitti...

oi vitsi toi eka runo on ihana!! aloin lukee ton runoilijan runoja tätä kautta(:
onks toi tokaki lauri otonkosken?

alluluuu kirjoitti...

niiii on ja kiva ja ei ooo

Liisa kirjoitti...

"en usko että rakkaus koskaan kuolee, niin kauan kun muisto elää." toi on niin totta! hassuu, toi lause ratkas mulla just monta häiritsevää kysymystä.

alluluuu kirjoitti...

ihanaa !