lauantai 4. joulukuuta 2010

txt

''Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.''

tää eino leinon runo sävellettynä lauluksi on soinu mun päässä ihan koko päivän taukoomatta kahentoista jälkeen. vaik kuuntelen mitä tahansa muuta musiikkia nii varsinki toi tummennettu kohta tulee mun mieleen väkisin. ei sinänsä haittaa koska tää oli tosi nätti biisi tänään yhen kaverin esittämänä mut nyt alkaa jo kypsyy
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
oon lähiaikoina miettiny niiiin paljon et mitä teen peruskoulun jälkeen. mullon aina ollu sellanen jonkinlainen visio mut nyt on käyty opon tunneilla miljoonii vaihtoehtoja läpi ja tuntuu et suomessa on ainaki 20 musiikki/teatteripohjasta koulutusalaa ja miljoona muuta suht kiinnostavaa, poissulkematta realistisia vaihtoehtoja yleislukioista ja unelmia siitä et voisin asuu mun isoveljen luona keskieuroopassa ja opiskella siellä tai tehä töitä mun tädille wienissä tai jotain. mut lohjan lukio - vain kuolleen ruumiini yli.
ja hei oisko mitää olla tutkimusmatkailija? tai tutkimusmatkailijan kirjailija... sellanen joka roikkuu jonku tiedemiehen kintereillä ympäri maapalloa ja kirjottaa jokaisesta mestasta jonku kirjan. (esim. afrikan savannit, alaska, antarktis, iso valliriutta, karibian meret, amazon tms)
tai alkaa omakustanteiseks kirjailijaks....


mut tänää ainaki tajusin sen et haluun pakkohommien (koulutksen) jälkeen olla sellasessa paikassa missä voin olla täysin itteni, tai silleen et jos ottaa päähän nii voi tirauttaa muutaman katkeran kyyneleen ilman et kaikki on silleen ............................. tai jos tekee mieli olla vähä lapsellinen ja tyhmä nii ei tarvii odottaa kahvihuoneeseen tauolle pääsyä et vois murjasta kollegalle jonku tuhman vitsin ja hihitellä vähäsen ja sit olla silleen oho no jopas nyt sentään ollaanpas sitä kerrassaan hävyttömiä!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ja lähiaikoina (eilen) myös tajusin et mut on niin helppo nujertaa jos osaa tekniikan. ja en tarkota silleen et mut saa nujerrettuu tyylillä haha hävisit väittelyn, enkä silleen et haha olinpas parempi vaan sillonku mut on selätetty nii en sano enää vastaan vaikka kuinka ottais päähän ja oon kiltti väkisinkin. suostun juoksupojaks ja mallinukeks ja koekaniiniks koska tajuun et nyt ei kannata enää laittaa vastaan. siel menee mun raja ja se raja on oikeesti niin kaukana 
oon myös ilkee, tosi ilkee. tai ehk pikemminki julma... tai päälleppäin tunnekylmä. en ees haluu selittää mitä kaikkee ajattelen toisinaan muista ihmisistä.
oon myös kiva, jos haluun. ja kiltti ja ystävällinen ja luotettava ja sosiaalinen, jos haluun.
ja mun ei tarvii sopeutuu mihinkään ympäristöön eikä oppia mitään yhdessäelotaitoja tai olla kohtelias tai tukkia suutani sopivassa tilanteessa, mitään ei ole pakko. ja edelliseen viitaten jos mua oikeesti aletaan pakottamalla pakottamaan nii se näyttää ja kuulostaa siltä et ois meneillään keskitysleirin tapposessiot tai orjien rahtaus laivaan afrikasta yms.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ja vielä vähän kivoja juttuja: mullon ihana kissa jota rakastan ylikaiken ja jolle kukaan ei saa tehä pahaa ikinä ja jonka turkki on pehmee ja silee ja se ei ikinä haise. se on mun elämän leipä tällä hetkellä, ja mä ite oon oman elämäni vesi (:

Joulu on pian ja se on ihan okei ♥

onnelliset ihmiset on ihania ihania. varsinkin perheet. väliäkö sillä et onks ne onnellisia jostain rahasta vai jälleennäkemisestä mut se riemu ja onni on jotain ihaninta katseltavaa. ja perheet muutenki, ku joku äiti silittää sen pientä lasta tai hakee sen päiväkodista, mitenvaan.

ja vielä, en tajuu miks jotkut ei ymmärrä onnesta itkemistä tai muutenvaan itkemistä tai hyvän musiikin ja onnentunteen ohella (huom yksin) itkemistä. se ei kai (toivottavasti) oo mitenkään harvinaista tai kummallista, joten mikä mättää

toivon et joskus kehitetään soittimien ja telvisioiden rinnalle joku väline mikä välittää tuoksuja. niiku kesän tuoksun, joulun tuoksun, asfaltin tuoksun, metsän tuoksun, saunan, ulkoilman, lentokoneen, uusien vaatteiden, bensan, ruusujen ja ruohon ja vaikka minkä ihanan tuoksun, ilman et niitä tarvis tuoda konkreettisesti. ja sit niit vois sillee kätsysti vaihtaa ja selailla, ja ne ois sellasii ku esimerkiks musiikkikappaleet ja eri tuoksuja miksailtais vähä yhteen yms. ehkä joskus muutamien satojen ja tuhansien vuosien päästä.

btw, en ite oo henkilökohtasesti oikee koskaa täysin ymmärtäny viiltelyn ideaa. no okei voisin sanoo et oon aika varma et sillä haetaan huomiota, naarmut ranteessa näkyy todella monessa tilanteessa ja kerää huomiota. ja kysymyksiä, kiinnostusta ja ehkä jopa huolenpitoa ja armoa sekä sääliä. jos joku oikeesti haluis vaan satuttaa, se tehtäis jonnekki nilkkaan, niskaan hiusten taakse, kylkeen.. en tiiä. ja kaikista eniten satuttaa ittensä kiduttaminen ajatuksilla ja piinalla, jos oikeesti haluaa itselleen pahaa ja tuskaa niin se tehtäis kiusaamalla itteään hirveillä muistoilla ja mielikuvilla yms jotka sattuu seuraavinakin päivinä. mentäis hakemalla hakee kamalia kokemuksia joita vois märehtiä viikkoja ja yrittää sulatella...


ainiin ja multa kysyttiin tänää että missä kaapissa oon oikeesti kasvanu ja vastasin että narniassa, myähemmin vast oikeesti tajusin et siellä mä oon kasvanu...omassa maailmassa, mun maailmassa, mut se ei oo tää maailma...

Ei kommentteja: