sunnuntai 26. joulukuuta 2010

surumielinen

Tyhjä olo. oon nukkunu koko päivän ja sen ajan mitä en oo nukkunu nii oon vaan maannu ja haaveillu kaikesta mitä ei voi tapahtua ja mitä en voi koskaan saada. mut jos tarpeeks pitkälle sekottaa todellisuuden ja haaveet niin voi tuntee elävänsä haaveissa, ja oikeestaan se riittää.

mul alkaa mennä nykyään jo yli ymmäryksen et mikä helvetti oikeesti joka vitun elektroniikkatuotetta vaivaa kun en pysty käsittelemään niitä. kaikki katoo tai simahtaa aina ihan yhtäkkiä. ja jos niin ei tapahdu niin huonona päivänä kettuunnun niiden raksutukseen tai lagaamiseen ja teen niille jotain raakaa tai väkivaltaista, jota tottakai kadun myöhemmin.
mä en vittu nouse tästä koneelta ennenku oon saanu yhen YHEN pienen vaivasen parin minuutin biisin siirrettyä jollekkin toiselle levykkeelle tai JOHONKIN et voisin kuunnella sitä mun huoneessa. ah mun tietojenkäsittely- ja siirtotaidoilla täs menee eittämättä koko yö.


sit mä mietin taas aina välillä et oonko oikeesti erilainen. kyllähän sellaset tutut ja kaverit sanoo että sä oot erilainen tai sä et oo niiku kaikki muut ja sä oot outo ja et kuulu massaan. mut kuulunko oikeesti massaan?
 se pinta-ajatus on et en, en oo erilainen. oon täysin samanlainen ku muutkin 14 vuotiaat tytöt ympäri maailmaa enkä poikkea erityisesti ajattelultani tai tavoiltani tai taustaltani muista. mut sit mietin et ei niin voi olla eikä muut tosissaan voi olla näkemyksiltään samanlaisia tai samankaltasia kun mä tai unelmoida mistään sellasesta kun mä.
 kaikki on yksilöitä tietenki eikä kenelläkään oo kaksoskappaletta mut meenkö normaalin rajoissa? ja kuinka yksilöllinen oon? tyydyn aina siihen et oon täysin ku kaikki muutkin. ei sellaset asiat ku mun erikoinen musiikkimaku, erilaiset näkemykset ja tapa kertoo niitä väärissä paikoissa, moraaliton ja kieroutunut huumorintaju ja erilaiset unelmat tee musta normaalista poikkeavaa. mut entä ne muut asiat?
mun on vaikee selittää tätä enempää ilman et kertoisin joitain yksityisiä asioita ja muita sellasia
ja ennenku voin päättää oonko normaali vai en, nii mun pitää selvittää itelleni et mikä on normaali. mut ei se tieto siitä että oonko erilainen hirveesti mua silleen kiinnosta. mietin sitä vaan aina välillä. 
*********

mun pitäis päästä yli mun estoista. sellasista mitkä pidättää mua kertomasta (vaikka haluisinkin) mun haaveista ja muista asioista mitä ajattelen. toistaseks oon sanonu et  "ois ihanaa asuu lontoossa ja olla vaikka kirjastonhoitaja nuorena ja lukee vaan kirjoja ja elää rennosti". haluaisin sanoo niin paljon muutaki mut se ei onnistu. ja on jotain sellasia asioita ja näkemyksiä mitkä oon toistaseks pitäny ihan omana tietona enkä tiiä miks.
ehkä pelkään mitä muut sanoo tai ajattelee, mut miks se ei ennenkää oo haitannu mua? mullon joku raja mut en vaan tiedä missä se kulkee. ehkä se kulkee järjessä ja tunteessa ja avaudun vaan mun järjelliseltä puolelta, mikä sisältää ne näkemykset ja väitteet.
ja mun pitäis päästä sellasista estoista jotka estää mua kertomasta kaikkee sillä tavalla ku haluaisin. tänkin tekstin oisin mielummin muotoillu paljon surumielisemmin ja runomaisemmin mut must on kasvanu jotenki... kova tai kylmä tai jotain joka estää mua yksinkertasesti olemasta julkisesti tunteellinen. tai ei julkisesti, vaan muiden nähden. oon ehkä pari kertaa sanonu mun kavereille humalassa et rakastan niitä, ja ailalle muistutan vähän väliä et en ois mitään ilman sitä ja en tiiä mitä mun käy sit ku mein tiet eroo. ja vanhemmat pitää sitä itsestäänselvyytenä et rakastan niitä. siihen rajottuu mun tunteellisuus. se on tää suomi joka teki musta kiven... yhtä kovan ja harmaan ku peruskallio. uskokaa pois.

ehkä mä vielä joskus löydän jonkun jolle voi avautua oikeesti, tai sit en. mut löydän sen aina kuitenkin ku pistän silmät kiinni ja vaivun uneeeeeeen. (ps. rakastan nukahtamisen tunnetta ♥ sitä kun ajatukset alkaa laukkailemaan ja risteilemään ja sit vajoaa uneen. se on jotain niin käsittämätöntä kun sitä miettii, toinen todellisuus niin helposti saavutettavissa ja se rajamaa kun nukahtaa niin sillä hetkellä ei oo unessa eikä hereillä vaan rajalla. ihanaa. )



ängin tähän nyt jotain sieviä kuvia ettei tää teksti ois niin paksua ja tylsää vaan. nää kuvat luo myös tunnelmaa ja antaa taustaa mun sanomalle.

toivottavasti joku luki, tää oli yks niistä teksteistä mitä toivoin et joku oikeesti vaan lukis. lukis ja sois ajatuksen ja sen ajan ja hetken mun tekstille, vaikkei siinä nyt sen kummempaa sisältöä tänään ollukkaan.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mä luin tän (: ja mun mielestä sä oot oikeesti erikoinen ja erilainen.

hansski kirjoitti...

tohon sun ongelmaan et miks kaikki elektroniikka menee aina paskaks sun käsissä niin oon joskus kuullu sellasen teorian että joillakin ihmisillä on liikaa energiaa jota ei pysty hallitsemaan (ei siis sellasta riehumisenergiaa vaan sellasta tavallaan sähköä) ja jos se tahattomasti siirtyy johonkin laitteeseen nii sillon se laite tyyliin ylikuormittuu (?) tai silleen et siin on yhtäkkiä liikaa sähköä yms ja siihen tulee oikosulku.
ja jos ihminen pystyis hallitsee sitä energiaa, se tarkottais käytännössä paranormaaleja kykyjä ja kykyä pystyy siirtelemään esineitä sen energian avulla.

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä se on ihailtavaaa jos nuori on erilainen, se on mun mielestä täydellistä ja siitä ei kuuluisi periaatteessa "moittia" ymsyms. Joten ole sitä mitä voit, älä lannistu muiden puheista, vaikka se voikin olla vaikeaa mutta ajattele että olet oma ihana itsesi eikä kukaan voi estää sinua olemasta sitä. Pidän sinun ajattelutavastasi, se on aivan ihana! TEKSTINI ON VIRHEITÄ TÄYNNÄ MUTTA EI VOI MITÄÄN.

alluluuu kirjoitti...

kiiitos ja kiva kuulla (: saanko tiedustella kuka oot?

Anonyymi kirjoitti...

Lohjal on vaikee olla erilainen ja oma ittensä, koska jos sä oot vähänki erilaine nii sua katotaa killii ja nauretaan ja huudellaan sulle tyhmii. Ja se on niin tyhmää, koska lohjal kaikkien pitäis olla jotai lissui nii sua ei tuijotettais.

alluluuu kirjoitti...

mä en oo huomannu et lohjalla ois jotenki erityisen vaikeeta olla erilainen jos vaan haluu niiku vaikka just tyyliltään koska se nyt on niin arkipäivän asioita et mitä pukee päälleen yms et kukaa oikeest oo jaksanu niistä mennä
aukoo (tosin en tiiä kuka oot ja millasistä piireistä mahdat olla tai mistä ikäluokasta joten en voi yleistää)
tietty joitakin tosissaan ulkonäöllisesti erityisen poikkeavia katotaan aina vähän kiinnostuen tai oudoksuen koska siihen ei olla totuttu ja ei osaa suhtautua ja kun lohja on senverran pieni paikka että väkisinkin katseet kääntyy jos vastaan tulee jotenki näyttävä ilmestys (:
mut mä tarkotin täs tapauksessa tolla erilaisuudella sellasta poikkeavaa ajattelutapaa ja luonnetta tai tapoja ja elämänkatsomusta :)

Anonyymi kirjoitti...

Allu, sä olet mahtava ihminen !
Pystyn jotenki samaistuuu suhun kun luen näitä tekstejä!

alluluuu kirjoitti...

ihanaaa kiitos ♥

Anonyymi kirjoitti...

vihdoin löysin sun blogin ! näit on nii kiva lukee ku siisku sillee sul on nii " aikuismainenn" ajattelu tapa tai semmone ihana semmone järkevä tai semmone, sitku näit lukee tulee semmone fiilis et hei mä en oo ajatellu tota asiaa ja sit rupee miettii jotain asiaa mitä sä oot miettiny, esim vaik just jotai haaveit tai tällee (=

alluluuu kirjoitti...

jee kivakuulla (: