sunnuntai 21. marraskuuta 2010

maa on jäässä kuten minäkin

en jaksais nyt yhtää oikeesti tätä talvee. on se silleen ihan sievän näköstä ku on lunta mut näää ei oikee mun juttu....
tänään on niiku päinvastaset tunnelmat verrattuna johonki bänditapahtumafiiliksiin. tuntuu et oikeesti _mikäänn_ ei luista tänään. en saanu ees ruokaa syödäkseni koska oli liian vaikeeta ja vastenmielistä nousta sängystä. joten makasin siis aamu yheksästä päivä viiteen ja välillä nukuin ja välillä kärvistelin elämäni kurjuudessa.... mut näitä päivii on presidentil ministeril, tohtoril ja myös aivokirurgil niiku raappana sanoo joten eiköhän tää tästä kunhan nyt eka vähä tiuskin muille ja ajattelen pahaa ihmisistä ja vihjailen tänne blogiin...
oon ihan jäässä ja sormet on kohmeessa ja oon ihan puolipukeinen mut silti en oikeesti vaivaudu hakeen lisää vaatetta. täs huoneessa on about 18 astetta lämmintä. nyt ei oikeen juttu luista tänne, tai no oikeestaan luistais mut oisin jotenki vajaa jos kertoisin niin paljon ajatuksia...
tiivistettynä ja pelkistettynä must tuntuu nyt siltä että jos nyt häviäisin jäljettömiin ikuisiks ajoiks niin oikeesti ehkä alle viis ihmistä huomais sen ja noin kolme tuntis surua menetyksestä. asiahan ei varmaan (ainakaan toivottavasti) oo niin mut oon kai jotenki dramaattinen tai huomionkipee et jos en saa vähään aikaan huomiota nii oon tyyliin ihan maassa. mun itsetunto on vähä hakuses nyt ja tuntuu etten kertakaikkiaan osaa mitään ja mun tuurilla se lontookaan ei jostain syystä tuu onnistuu ja ensviikol on sata rästikoetta joista saan huonoja numeroita koska en osaa matikkaa enkä fysiikkaa enkä viitti lukee enkkua.
ja sit hoen itelleni et mun ei oikeesti tarvii saada niistä mitään yli kasin numeroita ja ei se oo kamalaa ei tarvii, ja oon hyvä ihminen vaikken ois koulussa hyvä ja oon hauska ja ihana ja voi must tykkää vaikka en oo täydellinen ja laiha ja ydinfyysikko mut hoen sitä itelleni ihan turhaan koska en vaan kelpuuta itteeni sopivana.

mun pitää olla hyvä, numeroarvioinnilla todistettavasti paras tai yksi parhaista. mulle pitää osoittaa huomiota ja haen sitä jatkuvasti ja haluun voittaa mut en haluu kilpailla koska en haluu hävitä.
kilpailen kuitenkin koko ajan salaa ja jos voitan nii iloitsen ja jos häviän nii oon hiljaa ja esitän etten edes yrittäny voittaa. kilpailen kaikessa, aina ja kaikkien kanssa, myös itteni kanssa. en tiiä oonko kunnianhimonen vai pakkomielteinen mut en aio tehä asialle mitään koska tää on ehkä oikeesti ainoo asia mikä vie mua elämässä eteenpäin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mä oikeest tykkää älyttömästi täst sun blogist! tää on ainut blogi jota vaivaudun ees lukee (: mut ku sä kirjotat jotenki nii syvällisesti muttet kummiskaa liian (: mut alluu turhaa sä oot noin ankara ittelles koska oot oikeesti tosi mukava ja fiksu! (:

- Vilma (:

alluluuu kirjoitti...

jheeee kiitti (: