perjantai 8. lokakuuta 2010

london calling ja vähä muuta

vaihteeksi ei oo mitään asiaa mitä vois julkasta täällä internetissä paitsi haluun niin paljon takas lontooseen ees käymään vähän tai jotain tai vaik asumaan. ja kelasin et kuin nopeesti jotenki pääsin sisään sinne meininkiin tai jotenki sellanen turistifiilis katos yhessä illas ja opin käyttää sitä kaupunkii ja näin jälkeenpäin muistellessa se on todella selkee paikka mun mielessä. ja sit pitiki jo lähtee muutaman yön jälkeen. siit on nyt jotain 9 viikkoo kun tulin sielt pois mut haluun edelleen takas takas takas takas

siinä pari kuvaa sieltä ja joo kiva toi kuvanlaatu yms mut en harrasta kuvaamista joten en hirveesti uhraile kameroihin ja muuhun sit sitä rahaakaan

ah syksyn hiljaisuus... oho eiku wat mikä hiljaisuus!? en oikee kuule hiljaisuutta, siis venaa en kuule ees mun omii ajatuksiikaan!
siis voisko olla vähemmän perseestä saada viettää ensin mahtavaa hiljaiseloa tappavan kouluviikon jälkeen kahestaan kissan kanssa ja sit...... äiti tulee kotiin ja en ees kehtaa selittää millaset fiilikset tääl sit on tyyliin joka ilta yheksän jälkeen. nomut anyways mikäs tässä, se on silti ainoo 100% pysyvä henkilö mun elämässä mikä ei vaan katoo tai mikä kuuntelee aina ja mihin mun kiintymys säilyy.

hmm äsken aloin kans miettii kaikkii toisenlaisii juttuja jotka on jo niin mennyttä aikaa etten oo ees kelaillu niitä aiemmin. ja jos niistä puhuis silleen avoimesti nii jotkut ymmärtäis sen ehkä silleen etten oo vieläkään päässy joistakin ihmisistä yli. mut ehkä en ookkaa mut mitä siitä.
on vaan niin harvinaista et joku soittaa just sillä minuutilla ku tuntuu et seinät kaatuu päälle ja kysyy et 'onks sul joku hätänä' tai ennustaa mitä ajattelen tai teen kuukauden päästä, ja osuu aina oikeaan.

okeeh nyt menee liian vihjailuks joten lopetan, moe

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mietin aina mitä ihmisistä yli pääseminen yleensäkkään on. eihän ketään voi unohtaa, kun se on joskus kuulunu elämää, ja kaikki ihanat tavat ja asiat...
...tottakai sellasta kaipaa.

alluluuu kirjoitti...

niin mut mulle se ylipääseminen lähinnä tässä tapauksessa meinaa sitä etten enää kaipais niitä aikoja

Anonyymi kirjoitti...

ehkä niitä lakkaa kaipaamasta sitten kun saa jotain parempaa :)