sunnuntai 31. lokakuuta 2010

kasvan nopeesti

noin 6vko sit ajattelin et en kestäis et mun välit muutamiin ihmisiin muuttuis mut sit niin vaan käviki ja nopeesti. ja oon nyt ihan okei sen asian kans. ja oikeesti kun ihmiset kasvaa niin eri suuntaan ja tiiän itekki mihin oon kasvamassa ja oon sitä tyyppii joka osallistuu vapaaehtosesti kirjotuskilpailuun tai halajaa koulumenestystä ja unelmoi kielimatkoista ja erityiskoulusta peruskoulun jälkeen. Ja ollaan kokeiltu paljon kaikkia juttuja (lähinnä päihdekokeiluihin ja muuhun viitaten) yhessä joidenki kavereiden kans ja mult nyt esim meni koko kiinnostus dokaamiseen ja muuhun sellaseen hengailuun ja mun elämän päämäärä tuntuu olevan aikaansaamisen tavoittelu ja sit vaan teen valintani ja jään vaik himaan vaikka voisinki lähtee tai jotain.
tosiaan en siis oo ns pitäny hauskaa kunnolla aikoihin mut mulle leppoisa perjantai-ilta tarkottaa nykyään  lähinnä enemmän sitä et hengaan himas ja luen kirjaa koko yön, mieluummin ku valehtelen mun vanhemmille mun olinpaikasta ja luikin ulos dokaamaan. mut en kuitenkaa vielä oo siinä pisteessä etten haluis pitää lainkaan hauskaa... meen sillon ku mut oikeesti kutsutaan jonnekki ja on katto pään päällä ja sellasii ihmisii kenenkaa jaksaa olla ja jotka ennen kaikkee jaksaa olla mun kans

mun elämässä on kyl muutaki kun kirjoja, frendien tuottareita, aila, koulu ja kissa vaikkei siltä aina tunnu. mut iloitsen loputtomasti kaikesta tulevasta, tälläki hetkellä iloitsen siitä et keräsin yks päivä talteen pyörän ja tänään korjasin sen ja koht pääsen pyöräilemään sillä. ja iloitsen myös siitä että varasin just alustavasti kielimatkan lontooseen (!!!!!!!11) ja sit vaan odottelen et sielt soitettais ja kyseiltäis lisää jne. ja et ottaaksne mua sinne koska se oli 15-19 vuotiaille tarkotettu ja täytän vast elokuussa 15. ja muutenki koko systeemi on aika vapaamuotonen varsinki jos meen asuu isäntäperheeseen ja kotiintuloajat on aika lepsui nii voi olla ettei ne ota riskii heittää jotain 14 vuotiasta suurkaupunkiin vaan ulkomaalasten armoille :( mut pitää kattoo ja jos ei lontooseen nii sit jonnekki muualle!

aisasta toiseeen. en myöskään nykyää jaksa olla katkera tai ainakaan valittaa siitä. (paitsi ailalle koska valitan sille kaikesta)
tai tietenki mul tulee joistaki asioista eka vähän surulliset fiilikset ja harmittaa et joku varasti mun jutun ja joudun keksii uuden tai et joku on parempi jossain ku mä (tiiän et se on tyhmää olla semmosest katkera mut me ollaan ihmisiä ja tiiän et kaikki tuntee sitä, väittävät mitä tahansa) tai et mut on jätetty ulkopuolelle mut sit yleensä tajuun esim et mä ite oisin voinu tehä jotain asian eteen ja se riippu musta ja niin edespäin. ja ellen ois voinu tehä asialle mitään niin eikai siin sit mitään ja suren aikani.

tänää on ollu mul tosi hyvä päivä johtuen esim siitä että meillon hieno parveke, iskä lähtee joulukuussa prahaan ja äiti laivalle = kämppä tyhjänä = bileet, mun lyhyet hiukset jotka on sata kertaa helpommat ku edelliset (ja nää on viel ite leikatut), toni lähti taas viikoks jonnekki keskisuomeen/pohjoissuomeen/norjaan/ruotsiin/pietariin/tallinnaan/saksaan/helsinkiin = rauha kotona, sain hyvää laihdutustietoo ja inspiroiduin terveellisestä elämästä yms.
mut sit mua myös stressaa jotku asiat paljon ja en ees tiiä mikä on se isoin stressinaihe mut jotain varmaan näistä: mun vaatekaappi on sekasempi ku koskaan, mun toinen sininen piilari katos maan nielemänä, mun huone on semisotkunen, meiän pihalla kulkee musta kissa joka hyökkäilee mun kisun kimppuun, en jaksa mennä kouluun huomenna, tiistaina on lihaskuntotesti enkä haluis taas varmennusta siitä et mun kunto on niin huono, oon koht lukenu yhen hyvän kirjasarjan kokonaan ja anne frankin päiväkirjan = ei lukemista, vihaan mun matikanopee ja en voi alottaa mitää sotaa sen kans koska se tietää huonoa numeroa ja se tieteää keskiarvon laskemista, ja sit viel joku syy mitä en oikeesti vaan tiiä.

btw on nykyään kaamee nalkuttaja (alan tulla äitiin) ja rajotan esim ailan oleskelua aikalailla mun huoneessa ja pomoilen sitä mun huoneessa ja toivon et se tapa ei ala laajeentuu

2 kommenttia:

nea kirjoitti...

se on kamalaa ku ei keksi enää mitään luettavaa, ja just jos lukee jonkun kirjasarjan mis on kauheest kirjoi ja sit kun ne loppuuki ni tuntuu et ei oo enää mitään elämää sen jälkeen.. mut silti aina löytyy lisää hyvii kirjoi :-)

ja kuin siistii toi kielimatka, tahtoisin itekkii lähtä jonnee mut tiiän etten pääse plaah. ehkä sit työssäoppiin johonkin ulkomail (=

tää sun blogi on kiva!

alluluuu kirjoitti...

niimpäniiin ja tosiaan oottelen tota kielimatkaa täs vaihees ehkä liianki innolla viel... mut mikäs siin. ja kivaku tykkäät täst :)