sunnuntai 31. lokakuuta 2010

kasvan nopeesti

noin 6vko sit ajattelin et en kestäis et mun välit muutamiin ihmisiin muuttuis mut sit niin vaan käviki ja nopeesti. ja oon nyt ihan okei sen asian kans. ja oikeesti kun ihmiset kasvaa niin eri suuntaan ja tiiän itekki mihin oon kasvamassa ja oon sitä tyyppii joka osallistuu vapaaehtosesti kirjotuskilpailuun tai halajaa koulumenestystä ja unelmoi kielimatkoista ja erityiskoulusta peruskoulun jälkeen. Ja ollaan kokeiltu paljon kaikkia juttuja (lähinnä päihdekokeiluihin ja muuhun viitaten) yhessä joidenki kavereiden kans ja mult nyt esim meni koko kiinnostus dokaamiseen ja muuhun sellaseen hengailuun ja mun elämän päämäärä tuntuu olevan aikaansaamisen tavoittelu ja sit vaan teen valintani ja jään vaik himaan vaikka voisinki lähtee tai jotain.
tosiaan en siis oo ns pitäny hauskaa kunnolla aikoihin mut mulle leppoisa perjantai-ilta tarkottaa nykyään  lähinnä enemmän sitä et hengaan himas ja luen kirjaa koko yön, mieluummin ku valehtelen mun vanhemmille mun olinpaikasta ja luikin ulos dokaamaan. mut en kuitenkaa vielä oo siinä pisteessä etten haluis pitää lainkaan hauskaa... meen sillon ku mut oikeesti kutsutaan jonnekki ja on katto pään päällä ja sellasii ihmisii kenenkaa jaksaa olla ja jotka ennen kaikkee jaksaa olla mun kans

mun elämässä on kyl muutaki kun kirjoja, frendien tuottareita, aila, koulu ja kissa vaikkei siltä aina tunnu. mut iloitsen loputtomasti kaikesta tulevasta, tälläki hetkellä iloitsen siitä et keräsin yks päivä talteen pyörän ja tänään korjasin sen ja koht pääsen pyöräilemään sillä. ja iloitsen myös siitä että varasin just alustavasti kielimatkan lontooseen (!!!!!!!11) ja sit vaan odottelen et sielt soitettais ja kyseiltäis lisää jne. ja et ottaaksne mua sinne koska se oli 15-19 vuotiaille tarkotettu ja täytän vast elokuussa 15. ja muutenki koko systeemi on aika vapaamuotonen varsinki jos meen asuu isäntäperheeseen ja kotiintuloajat on aika lepsui nii voi olla ettei ne ota riskii heittää jotain 14 vuotiasta suurkaupunkiin vaan ulkomaalasten armoille :( mut pitää kattoo ja jos ei lontooseen nii sit jonnekki muualle!

aisasta toiseeen. en myöskään nykyää jaksa olla katkera tai ainakaan valittaa siitä. (paitsi ailalle koska valitan sille kaikesta)
tai tietenki mul tulee joistaki asioista eka vähän surulliset fiilikset ja harmittaa et joku varasti mun jutun ja joudun keksii uuden tai et joku on parempi jossain ku mä (tiiän et se on tyhmää olla semmosest katkera mut me ollaan ihmisiä ja tiiän et kaikki tuntee sitä, väittävät mitä tahansa) tai et mut on jätetty ulkopuolelle mut sit yleensä tajuun esim et mä ite oisin voinu tehä jotain asian eteen ja se riippu musta ja niin edespäin. ja ellen ois voinu tehä asialle mitään niin eikai siin sit mitään ja suren aikani.

tänää on ollu mul tosi hyvä päivä johtuen esim siitä että meillon hieno parveke, iskä lähtee joulukuussa prahaan ja äiti laivalle = kämppä tyhjänä = bileet, mun lyhyet hiukset jotka on sata kertaa helpommat ku edelliset (ja nää on viel ite leikatut), toni lähti taas viikoks jonnekki keskisuomeen/pohjoissuomeen/norjaan/ruotsiin/pietariin/tallinnaan/saksaan/helsinkiin = rauha kotona, sain hyvää laihdutustietoo ja inspiroiduin terveellisestä elämästä yms.
mut sit mua myös stressaa jotku asiat paljon ja en ees tiiä mikä on se isoin stressinaihe mut jotain varmaan näistä: mun vaatekaappi on sekasempi ku koskaan, mun toinen sininen piilari katos maan nielemänä, mun huone on semisotkunen, meiän pihalla kulkee musta kissa joka hyökkäilee mun kisun kimppuun, en jaksa mennä kouluun huomenna, tiistaina on lihaskuntotesti enkä haluis taas varmennusta siitä et mun kunto on niin huono, oon koht lukenu yhen hyvän kirjasarjan kokonaan ja anne frankin päiväkirjan = ei lukemista, vihaan mun matikanopee ja en voi alottaa mitää sotaa sen kans koska se tietää huonoa numeroa ja se tieteää keskiarvon laskemista, ja sit viel joku syy mitä en oikeesti vaan tiiä.

btw on nykyään kaamee nalkuttaja (alan tulla äitiin) ja rajotan esim ailan oleskelua aikalailla mun huoneessa ja pomoilen sitä mun huoneessa ja toivon et se tapa ei ala laajeentuu

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

moi

tajusin tänää melkee et mikä mua vaivaa ku ei ikinä enää huvittais hengaa muiden lajitovereiden kans.
mut sit kuitenki aina iltaisin siinä puol seittemän jälkeen on tosi sosiaalinen olo ja haluun jutella ja pitää hauskaa ja olla seurassa mut sit ei ookkaa ketää ja kukaa ei enää lähe minnekkään hengaa :(
ja sit sovin aina edellisenä iltana menoo seuraavalle päivälle ja sit ku herään nii oon sillee et lol en jaksa lähtee minnekkää huoooooooh haluun olla yksin. ja sit mitä enemmän kello tulee nii sitä lähemmäs hiipii ajatus mukavista hetkistä muiden ihmisten parissa...

nyt vois kertoo pari irrallista asiaa koska en saa näit mitenkää liitettyy sujuvaks tekstiks

...eilen heräsin joskus 9 aikaa ja nousin tyyliin vaa sängyst ja puin jotai vaatteit ja kelasin et nyt vois vähä siivoo mun huonetta ja sit siivosin ja siivosin ja siivosin taukoomatta ja siirsin huonekalut 100 kertaa uuteen järkkään ja imuroin ja nypin roskia ja pölyä ja järjestin ja puhdistin kunnes tuli viiden mais nälkä ja tein leivän ja söin sen siivotessa ja sit ku olin siivonnu mun huoneen nii en osannu lopettaa joten siivosin sit koko talon ja lopetin 10mais illalla.

...jotkut yksinkertaset asiat vaan tekee elämästä paljon ihanampaa ja saa oikeesti hyvälle tuulelle. mut tänää iloitsin muunmuassa seuraavista asioista:
1. puin aamulla ja olin laittautumas ja jostain syystä aloin kokeilee tosi aikuismaisia vaatekokonaisuuksia niiku suoria housuja ja jakkua ja sit innostuin ja laitoin aikuismaisia hillittyjä koruja ja hillityn kampauksen ja hillityn meikin ja olin sillee vau näytän tosi aikuiselta älykkäältä ja se vaan oli kivaa en tiiä miks
2. mun huone on vihdoin siisti, vaatekaappia lukuunottamatta
3. prisman ihana myyjä joka näyttää oikeesti avatarilta

hyvää yötä

perjantai 8. lokakuuta 2010

london calling ja vähä muuta

vaihteeksi ei oo mitään asiaa mitä vois julkasta täällä internetissä paitsi haluun niin paljon takas lontooseen ees käymään vähän tai jotain tai vaik asumaan. ja kelasin et kuin nopeesti jotenki pääsin sisään sinne meininkiin tai jotenki sellanen turistifiilis katos yhessä illas ja opin käyttää sitä kaupunkii ja näin jälkeenpäin muistellessa se on todella selkee paikka mun mielessä. ja sit pitiki jo lähtee muutaman yön jälkeen. siit on nyt jotain 9 viikkoo kun tulin sielt pois mut haluun edelleen takas takas takas takas

siinä pari kuvaa sieltä ja joo kiva toi kuvanlaatu yms mut en harrasta kuvaamista joten en hirveesti uhraile kameroihin ja muuhun sit sitä rahaakaan

ah syksyn hiljaisuus... oho eiku wat mikä hiljaisuus!? en oikee kuule hiljaisuutta, siis venaa en kuule ees mun omii ajatuksiikaan!
siis voisko olla vähemmän perseestä saada viettää ensin mahtavaa hiljaiseloa tappavan kouluviikon jälkeen kahestaan kissan kanssa ja sit...... äiti tulee kotiin ja en ees kehtaa selittää millaset fiilikset tääl sit on tyyliin joka ilta yheksän jälkeen. nomut anyways mikäs tässä, se on silti ainoo 100% pysyvä henkilö mun elämässä mikä ei vaan katoo tai mikä kuuntelee aina ja mihin mun kiintymys säilyy.

hmm äsken aloin kans miettii kaikkii toisenlaisii juttuja jotka on jo niin mennyttä aikaa etten oo ees kelaillu niitä aiemmin. ja jos niistä puhuis silleen avoimesti nii jotkut ymmärtäis sen ehkä silleen etten oo vieläkään päässy joistakin ihmisistä yli. mut ehkä en ookkaa mut mitä siitä.
on vaan niin harvinaista et joku soittaa just sillä minuutilla ku tuntuu et seinät kaatuu päälle ja kysyy et 'onks sul joku hätänä' tai ennustaa mitä ajattelen tai teen kuukauden päästä, ja osuu aina oikeaan.

okeeh nyt menee liian vihjailuks joten lopetan, moe

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

sorsa

hmm..
näinä päivinä jotenki jääny vähemmälle tää koneen käyttö koska en keksi tääl oikeen tekemistä paitsi käydä kattoo jossain fbs vähä mitä pari kaverii vihjailee seinällään.
tai siis kyl asioita pitäis kuulla muualtaki kun internetsivustoilta mut eipä vissii sit kuulekkaa. ja liian usein kuulee sitä ''etsä tiiä? etkö lukenu mun gallerian päiväkirjaa tänää tai kattonu mun seinäkirjotusta facebookis!'' mut mitäpä sitä nyt tässä enempää

sit mietin kans et mitä mulle on tapahtumassa tai nojoo okei mut siis nii
tarviin nykyään aikaa olla täysin yksin ehkä 4 päivää viikosta ja sit yks päivä silleen et voin keskustella normaalisti ihmisille mut oon yksin ja yks päivä voin sit lähtee ulkoilee ja hengaa kavereiden kans yms
ja ärsyttää kaikki ylimääränen hälinä ja sähläys ja liika valo ja vähänki liian lämpimät sisätilat tai ahtaat oleskelutilat tai jotain
mut se täs on ongelma että koulussa on just melkee kaikkee sitä; liikaa hälinää ja kamala valaistus ja kova tuoli jossa pitää istuu suurinpiirtein 90 asteen kulmassa ja olla ehdottoman terävä kaikilta aisteiltaan jos haluu kiitettävän keskiarvon jotta yläasteen jälkeen vois tehä mitä haluu. ja lisäks pitää tehä asioita joita ei yhtään tekis mieli tehä, ja mahdollisuudet niiden asioiden tekemiseen joita haluis tehä on erittäin rajoitetut ellei sit kanna mukana taskukokosta sohvaa tai pianoo tms

ja okei oon teini ja blabla mut ei oo ihan okei saada hermoromahdus jos joku ottaa yhteyttä aurinkoisena päivänä kun makaan sohvalla tai soitan pianoo tai järjestelen mun huonetta sairaalloiseen järjestykseen.
puhumattakaan siitä et joku soittaa ovikelloa tai tulee jutustelemaan kasvotusten niitänäitä
ja mietin et kuin moni ihminen haluu tyyliin olla mun kaveri nykyään tai siis sellanen ystävä tai läheinen koska oon toisinaan niin ärsyttävä ja hankala ja en tiiä kuin pitkälle joku jaksaa vaik sellasii virerailuja et kitisen eka mun vanhempien kans ja sit heitän jonku sopivankokosen ulottuvillani olevan esineen päin jotain vähän suurempaa esinettä tai seinää ja lukkiudun mun huoneeseen toviksi ja kädenkäänteessä oon ku mitää ei ois tapahtunu. vaikutan varmaan siltä ettei mua vois vähempää kiinnostaa muut ihmiset täällä...

oon myös lähiaikoina käyttäny sievoisen summan lasipullokokikseen ja halpaan näkkileipään jota on kiva syöttää sorsille. ja mikä tapa on aina toisinaan jostain tullessa poiketa aurlahteen syöttää sorsia.(jotka on varmasti täs viimesen viikon aikana saanu ihan kiitettävästi ruokaa ansiostani) mut jos nyt mietin nii oon muodostamassa siitä jonkinlaista tapaa itelleni enkä tiiä mitä ihmettä teen ku ne piakkoin muuttaa pois  (vai muuttaaks sorsat ees?) nojoo kai kehitän jotain muuta esim varpusten runsaan aterioinnin edesauttamista talven koittaessa.
kuvassa ei ole sorsa ja tiiän sen mut noi on mun lempivesilintuja täl hetkellä ja joo en siis tiiä miks jaan tähän kuvan vesilinnusta mut se on vaan kiva ja piristää tätä tekstin määrää.....

toivottavasti lintujen syöttäminen ei aio olla tulevan talven kuumin massaharrastus, jotain niin mun tyyliä olla sillee -hoo nyt keksin jotain siisteintä ikinä ja tää on maailman hienoin villapaita ja mullon paras harrastus ikinä tai  kukaan ei oo ikinä keksiny saada tällä päätä sekasin ja jee mun juttu!!!!!- ja sit seuraavas seppälän mallistossa esitellään se mun villapaita kuumana muotitrendinä ja seuraavan kuun demi kirjottaa uudesta harrastuksesta mitä kaikkien kandee kokeilla ja puol kaupunkii kokeilee viikon pääst hienoo juttuu saada pää sekasin. ei sillä että oikeesti oisin joku kaiken alottaja ja luoja mut vaikka pitäisin suun kiinni kaikista ideoista nii aina ne ilmestyy jostain yleiseen tietoon alle kuukaudessa mut mikäs siin sit

siistii jos joku luki niiku muutenku rivien välistä tai poimien epäkohtia ja mahdollisia kirjoitusvirheitä yms
kuittaan ja moikka
ja jos jollain tosiaan ois jotain vinkkejä ton postauksen ajan kans et miten sen sais oikeeks nii otan vastaan